Menninkäisenlehti

Menninkäisenlehti eli Monstera obliqua kuuluu peikonlehtiin ja on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Kuvan kasvia myydään menninkäisenlehden nimellä, mutta oikeasti se onkin Monstera adansonii, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Synonyyminä käytetään termiä Monstera friedrichsthalii. Englanniksi kasvi tunnetaan nimellä Monkey mask eli apinan naamio, koska joidenkin mielestä sen lehdet muistuttavat apinan kasvoja — mutta myös Monstera obliquasta käytetään samaa termiä. Se kasvaa sademetsissä Perussa, Ecuadorissa ja Brasiliassa.

Yllä olevassa kuvassa on menninkäisenlehti. Kuten kuvasta selvästi näkee, se eroaa Monstera adansonii -kasvista melko paljonkin. Menninkäisenlehti eli Monstera obliqua on erittäin harvinainen huonekasvi, kun taas Monstera adansonii on yleinen. Menninkäisenlehti on tavattu luonnossa vain 17 kertaa kasvitutkimuksia varten. Tästä ja näistä termisekaannuksista voit lukea lisää täältä.

Sinänsä suomenkielinen termi on toissijainen, koska sitä on paljon helpompi muuttaa kuin kasvitieteellistä nimeä.  On kuitenkin sekavaa, kun kahdesta eri kasvista käytetään samaa nimeä.

Noin kuukausi tämän julkaisemisen jälkeen otin yhteyttä Vanamo-seuraan, joka vastaa kasvien nimeämisestä Suomessa. Yli-intendentti Henry Väre lupasi ilmoitella minulle, kun Monstera Adansonii saa suomenkielisen nimen.  Kirjoitan tiedon saatuani hetimiten uuden artikkelin. :)

Menninkäisenlehdestä on hyvä tietää sen luonnossa kasvavan epifyyttisesti eli muiden kasvien tai puiden päällä tai kyljessä. Se kasvattaa täten ilmajuuria, jotka voi kotona ohjata multaan, jotta kasvi saa paremmin vettä.

Koska kyseessä on köynnöstävä kasvi, sen kasvua voi ohjata ylös- tai alaspäin. Jotkut antavat peikonlehtien kasvaa seinää pitkin, mutta tällöin on hyvä huomata niiden voivan tarttua seinään melkoisella voimalla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta menninkäisenlehdestä on se, että ne kuuluisat ja halutut reikäiset lehdet kuuluvat enemmänkin nuorelle kasville. Vanhemman kasvin lehdet saattavat olla umpinaisia. Alla on kaksi kuvaa.

Nuori menninkäisenlehti

Aikuinen menninkäisenlehti

lähde

Valo
Kirkas tai puolikirkas valo ilman suoraa paahdetta sopii menninkäisenlehdelle.

Lämpötila
Lämpötilan tulisi pysyä yli 15 asteessa.

Ruukun koko
Kuten monet kasvit, myös menninkäisenlehti viihtyy suhteellisesti puhuen melko pienessä ruukussa. Ruukku tulee vaihtaa isompaan, kun juuret eivät enää mahdu sinne.

Kasvualusta
Menninkäisenlehti kasvaa tavallisessa kasvimullassa, mutta koska se on epifyyttinen kasvi, jotkut suosittelevat lisäämään perliittiä multaan, jotta se olisi mahdollisimman ilmavaa. Myös kasvimullalla höystetty orkideamulta on mainittu hyväksi kasvualustaksi.

Kastelu
Peikonlehdet ovat tunnetusti janoisia kavereita. Liikakastelua tulee tietenkin varoa.

Kosteus
Menninkäisenlehti pitää korkeasta kosteusprosentista.

Lannoitus
Kasvukaudella peikonlehtiä suositellaan lannoittamaan kerran tai pari kuukaudessa. Jotkut lannoittavat kasvukaudella kerran viikossa, ja joidenkin mukaan lannoitusta voi jatkaa talvella, joskin vähän harvemmin.

Kukkiminen
Kasvi voi kukkia mutta se ei ole kovin yleistä kotioloissa. Kukka muistuttaa hieman viirivehkan kukintoa.

Siistiminen
Jotkut antavat peikonlehtien kasvaa vapaasti, mutta esimerkiksi minä olen tukenut niitä kookos-, koivu- ja muovikepeillä, joiden ympärille olen villalangalla varovaisesti sitonut kaikki varret. Jotkut leikkaavat varsia, jotta kasvi näyttäisi siistimmältä.

Lisääminen
Peikonlehtiä voi jakaa latva- tai sivuversoista. Ilmajuuret kannattaa tunkea kasvualustaan, jotta kasvi saa suomalaisessa melko kuivan ilman kodissa paremmin vettä.

Myrkyllisyys
Peikonlehdet ovat myrkyllisiä, joten niiden hankkimista lapsi- tai eläinperheeseen kannattaa harkita kaksi kertaa.

Samanlaista luettavaa:

Vastaa

Your email address will not be published.