Värinokkonen

Värinokkonen

Värinokkonen eli isokirjopeippi on lähtöisin Kaakkois-Aasiasta, jossa se kasvaa rikkakasvina. Sen kasvitieteellinen nimi on Plectranthus scutellarioides (myös Coleus blumei ja Solenostemon scutellarioides). Levinneisyysalue kattaa pohjoisessa Taiwanin, lännessä Intian, idässä Solomonsaaret ja etelässä pohjoisen Australian.

Suomessa värinokkonen oli yleinen ikkunanlautakasvi 1800-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan. Tässä yhteydessä mainitaan värinokkosen olleen rahvaan suosiossa. Lisäksi jugend-kausi mainitaan, mutta näissä teksteissä sen alkamisvuosi vaihtelee 1880:n ja 1890:n välillä. Lähteissä en kuitenkaan ole havainnut selityksiä sille, miksi värinokkosen suosio lopahti, miksi se oli suosittu nimenomaan rahvaan parissa, tai miten jugend-kausi liittyy kasviin. Jugend-kausi tunnetaan kansainvälisesti paremmin Art Nouveau -nimellä. Sille tunnuksenomaista oli näyttävyys, kun taas sitä seurannut funktionalismi edusti aivan päinvastaista suuntausta. Ehkä nuo vastaavat kahteen kysymykseen kolmesta. Joka tapauksessa on hienoa, että tämä kaunis kasvi on taas suosiossa. 🙂

Omani eli kuvan yksilö on vesimelonilajiketta, joka on mielestäni osuva nimi, sillä vesimelonia tuo väritys muistuttaa. Tällaisesta värikkäästä kasvista on tietenkin jalostettu lukemattomia muunnelmia. Alla olevassa kuvassa on osa tätä väriloistoa.

Erilaisia värinokkosia

Valo
Värinokkonen pitää runsaasta valosta ja jopa suorasta auringonvalosta. Liian vähäinen valo tyrehdyttää kasvun. Auringonvalo syventää kasvin värejä.

Lämpötila
Kuten monet muutkin tropiikin kasvit, värinokkonen pitää lämmöstä ja kaihtaa kylmyyttä. Suomalainen koti käy hyvin. Jos lämpötila putoaa alle 10°C, alkavat kasvin päivät olla taputeltuja.

Ruukun koko
Värinokkonen on niitä kasveja, jotka pitävät isoista ruukusta. Nopeasti kasvava nuori yksilö voidaan siirtää isompaan ruukkuun jopa muutaman kuukauden välein. Tärkeää on että juurilla on tilaa kasvaa.

Kasvualusta
Tavallinen kukkamulta sopii värinokkoselle. Monet muutkin sekoitukset kelpaavat, kunhan multa pitää ravinteita ja kosteutta mutta myös läpäisee vettä.

Kastelu
Värinokkonen on janoinen kaveri, joka nopeasti ilmoittaa janostaan nuupahtamalla. Vältä veden kaatamista kauniille lehdille, sillä se voi jättää pysyvän valkoisen jäljen. Talvella kastellaan harvemmin.

Kosteus
Trooppisena kasvina värinokkonen pitää kosteudesta.

Lannoitus
Jos kasvualusta vaihdetaan joka vuosi, lannoitusta ei välttämättä tarvita. Muutoin kasvi voidaan lannoittaa kerran kuukaudessa kasvukaudella eli noin huhtikuun lopusta elokuun loppuun. Jotkut lähteet suosittelevat lannoitusta kahden viikon välein kasvukaudella, vaikka multa olisi vaihdettu.

Kukkiminen
Kasvi voi kukkia kesällä, mutta kukinnot ovat pieniä, ja ne vievät energiaa lehtien väritykseltä, joten monet torppaavat kukinnot alkuunsa.

Siistiminen
Värinokkosen kanssa ulkonäöstä huolehtiminen korostuu. Vanhemmiten kasvi lurpsahtaa, joten säännöllinen siistiminen on tarpeen, mikäli kasvista haluaa näyttävän monivuotisen ilostuksen. Kasvi kestää hyvin leikkelyä. Huolehdi että leikkelysakset ovat puhtaat tai mieluiten desinfioidut.

Lisääminen
Pistokkaan voi siirtää veteen ja sieltä multaan, kun juuret ovat yli viisisenttimetrisiä. Suoraan multaan siirretyt pistokkaat juurtuvat parissa viikossa, jos ne pidetään lämpimällä ja valaistulla paikalla ilman suoraa auringonvaloa.

Myrkyllisyys
Värinokkonen ei ole ihmiselle vaarallisen myrkyllinen, mutta joillekin se voi aiheuttaa iho-oireita ja syötynä suu- ja kurkkuoireita. Sen sisältämät öljyt voivat lemmikeillä aiheuttaa ripulia, oksentelua, apatiaa ja ruokahaluttomuutta.